Kansanedustajaehdokas  Reetta Parvikon puhe Vihreän Sivistysliiton koulutuksesta 18.11.2006

Lapsissa on tulevaisuus.
Näillä sanoilla alkaa vihreiden lapsiperheohjelma, joka korostaa lapsen oikeuksia hyvään elämään. Jokaisella lapsella on oikeus olla onnellinen, tähän voinemme kaikki yhtyä. Onnellisuutta ei yhteiskunta pysty takaamaan, mutta se voi poistaa onnellisuuden esteitä.

Reetta Parvikon puhe Vihreän Sivistysliiton koulutuksesta 18.11.2006

Hyvät kuulijat

Lapsissa on tulevaisuus.
Näillä sanoilla alkaa vihreiden lapsiperheohjelma, joka korostaa lapsen oikeuksia hyvään elämään. Jokaisella lapsella on oikeus olla onnellinen, tähän voinemme kaikki yhtyä. Onnellisuutta ei yhteiskunta pysty takaamaan, mutta se voi poistaa onnellisuuden esteitä.

Pienen lapsen tärkeimpiä ihmisiä ovat hänen lähikasvattajansa ja lapsen onnellisuus tai hyvinvointi riippuu ensimmäisinä vuosina lähes täysin näistä ihmisistä. Vihreiden mielestä tärkeintä ei ole se, ovatko kasvattajat biologisia vanhempia. Ei ole tärkeää, onko vanhempia yksi vai useampia, tai mitä sukupuolta he edustavat. Tärkeintä on, että he ovat valmiita rakastamaan lasta sellaisena kuin hän on ja ovat valmiit ottamaan vastuun lapsen hyvinvoinnista.

Miten yhteiskunta voisi siis lapsen vanhempia tässä tehtävässä tukea?

Puhutaan ensin rahasta. Rahahuolet voivat kaataa muuten hyvinvoivan perheen jaksamisen, puhumattakaan jo valmiiksi huonosti voivista perheistä. Siksi lapsilisiä olisi pikimmiten korotettava. Tänä vuonna maksetaan reaaliarvoltaan pienempiä lapsilisä kuin vuonna 1994! Lisäksi pienintä vanhempainrahaa on korotettava. Silloin kun jokapäiväisen leivän saannista on huolta, on vanhemman jaksaminen kovimmilla.

Mitä muuta yhteiskunta voisi tarjota kuin taloudellista apua? Vihreiden mielestä yhteiskunnassamme tarvitaan enemmän aikaa ja vähemmän roinaa. Erityisesti lapset tarvitsevat aikaa ja läsnäoloa. Lapsille yhteinen aika vanhempien kanssa on tutkimusten mukaan tärkeämpää kuin mitkään tavarat tai muut viihdykkeet. Siksi jokaiselle perheelle pitäisi olla taloudellisesti mahdollista se, että vanhempi jää kotiin hoitamaan lapsia. Myös työssäkäyviä vanhempia pitäisi tukea viettämään aikaa lasten kanssa. Mielestämme vanhemmilla tulisi olla oikeus lyhentää työaikaansa aina siihen asti kun lapsi täyttää 12 vuotta. Ja tämä tarkoittaa molempia vanhempia yhtäaikaisesti.

Päivähoidossa olevat lapset tarvitsevat aikaa myös hoidossa ollessaan. Siksi päiväkoteihin tarvitaan riittävästi henkilökuntaa.

Kotona oleminen lapsen kanssa ei aina ole helppoa. Mökkihöperöityminen uhkaa, jos kotona olevan vanhemman aikuiskontaktit jäävät vähiin eikä lapsellekaan löydy ikäisiään leikkikavereita. Avoimet päiväkodit, joissa käydään kerran viikossa ohjatussa toiminnassa, ovat loistava ja edullinen keino vähentää mökkihöperöitymisvaaraa. Itselläni on kokemusta Rauman avoimesta päiväkodista Sinilinnusta, jossa kertaviikkoisen koko perheen ohjatun toiminnan lisäksi on tarjolla myös lasten kerho. Siihen kaksi vuotta täyttäneet lapset voi jättää kahdesti viikossa kahden tunnin ajaksi, jolloin vanhempi saa hengähdystauon ja lapsi saa harjoitella lapsiryhmässä olemista ilman vanhempaa Tämän lisäksi koulutettu henkilökunta on vanhempien käytössä keskustelua varten, kahdenkeskisiä aikoja heiltä voi varata tarvittaessa. Olen ollut kokemuksiini todella tyytyväinen ja niiden perusteella ajattelen, että avoimien päiväkotien toiminta voi olla ratkaisevan tärkeää koko perheen hyvinvoinnille.

No kaikki perheet eivät käytä tai tarvitse avoimen päiväkodin palveluja. Mutta Suomessa on yksi paikka, jossa jokainen lapsi käy vanhemman kanssa lukuisia kertoja varhaisvuosinaan. Se on neuvola. Olemassa olevista systeemeistä neuvolalla on parhaat mahdollisuudet tukea vanhempien kasvatustyötä ja havaita ne perheet, jotka tarvitsevat tiiviimpää ammatillista tukea pysyäkseen hyvinvoivina. Siksi neuvoloista pitäisi kehittää perhekeskuksia, joissa osattaisiin ja ehdittäisiin tarttua perheiden ongelmiin jo varhaisvaiheessa. Ennaltaehkäisy kun on ongelmissa pitkän päälle paras vaihtoehto; se turvaa lapsen normaalin kehityksen ja vanhempien jaksamisen sekä työkykyisenä pysymisen. Tämä on yhteyskunnan kannalta taloudellisesti ihan eri asia kuin maksaa pieleen menneen lapsuusajan nuorisorikollislaskua tai alkoholiriippuvaisen vanhemman hoitoa.

Mikäli ollaan niin huonossa tilanteessa, että vanhemman alkoholiongelma tai jopa lapseen kohdistuva pahoinpitely tai seksuaalinen hyväksikäyttö on todellisuutta, pitäisi yhteiskunnalla olla paremmat välineet pelastaa se mikä vielä pelastettavissa on. Raskaana olevien naisten päihteiden käyttöön tulee voida puuttua mm. vapaaehtoisen pakkohoidon avulla. Tähän väliin voisin kertoa – mikäli joku on epätietoinen – että sikiön veren alkoholipitoisuus on sama kuin äidin veren, siitä alkaen kun istukka on muodostunut ja kiinnittynyt. Miksi sikiön myrkyttäminen alkoholilla on edelleen sallittua, kun jokaiselle on itsestään selvää, että syntyneen lapsen myrkyttäminen on rikos?
Kun lapsi on syntynyt ja vanhemmalla on vaikea päihdeongelma, tulisi adoption olla vaihtoehto sille, että lapsi otetaan huostaan ja sijoitetaan ennalta määräämättömäksi ajaksi sijaisperheeseen tai laitokseen. Jos vanhempi ei syystä tai toisesta pysty tai halua ottaa vastuuta lapsen hyvinvoinnista, hänellä ei pitäisi myöskään olla oikeutta tehdä lasta koskevia päätöksiä. Sosiaalitoimen asiakkaana pitäisi tällaisessa tapauksessa olla aina lapsi yksin ja vanhemmalla ei tulisi olla oikeutta määrätä, ketkä saavat olla osallisina lapsen asioissa. Verkostoneuvottelut koko lapsen lähipiirin kanssa tulisi voida käydä vastoin vanhemman suostumustakin. Viittaan tässä Helsingin Sanomissa olleeseen mielipidekirjoitukseen. Kirjoittaja oli lapsen vanhempi sisar, joka olisi ollut halukas lapsen huoltajaksi, mutta alkoholistiäidin kieltäessä tämän lapsi joutui laitossijoitukseen.

Vielä toinen esimerkki Helsingin Sanomien mielipidepalstalta. Muuan kirjoittaja oli tänä syksynä sitä mieltä, että hän ei halua verorahoillaan tukea yhtäkään vanhempaa, joka kasvattaa lapsensa erilaisiin arvoihin kuin mitä kirjoittaja itse edustaa. Näillä periaatteilla voinemme lopettaa nykyisen hyvinvointivaltiosysteemin kokonaan ja jättää jokaisen oman onnensa sepäksi. No se ei varmaan monenkaan mielestä ole järkevää. Myöskään vihreiden mielestä se ei kannata. Ihminen haluaa kuulua yhteisöön. Se onnistuu parhaiten kun hyväksyy monenlaiset ajattelutavat ja elämistavat.

Lapsissa on tulevaisuus.
Ydinperheiden ja yksinhuoltajien lapset, hetero- ja homoparien lapset, valkoiset ja mustat lapset, erityislahjakkaat lapset, muut erityislapset ja tavikset, alkoholistien lapset, vammaiset lapset…. Heissä kaikissa on tulevaisuus. Ja heillä on oikeus hyvään sellaiseen.